HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

lauantai 26. lokakuuta 2013



Se pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
ääni on erivärinen keittiössä, olohuoneessa

pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minkä aurinko osaa luonnollisesti

jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minttauslaite jolla ihminen luulee kesyttävänsä

sisällä kaksi viivaa liikkuu
heijastus jostakin mitä ei voi hallita

kaksi viivaa liikkuu
vain lapsi piirtää yhtäaikaa maailman

viivaa liikkuu
molemmilla käsillä, hetkessä

liikkuu

kuu.




perjantai 18. lokakuuta 2013

Talo metsän reunalla
tyhjä
ilman ovea
hiivin sisään odottaen kohtaavani jonkun
kauhtuneet matot
sameissa ikkunaruuduissa hämähäkin verkkoihin
kuolleita kärpäsiä

Pihalle ilmestyi mies
-Miksi talo on ilman ovea?

- Ehkä lähtijä otti sen mukaansa
ja rakentaa uuden talon oven ympärille!

Mitä mies täällä tekee
onko hän ominut talon itselleen
mutta ei
kävelee tästä joskus ohitse

Olin
vain kävellyt sisään
katselin kaikkea mitä oli jätetty
mätänemään talon kanssa

Minne tästä oli lähdetty
????????????????????
Pientä tihkusadetta auringon lomassa
niinkuin maasta nousisi värejä

pitkiä leijuvia juovia

ovatko metsän henget tänään tanssivalla päällä
ehkä
sammaleen alta nousee myös tuo ääni
kuin
hellä hyräily
tanssivien värien tahtiin

nokkosperhonen häviää

ukkonen
tulee lähemmäksi
unessani juoksen seuraavaan taloon
Asfaltilla on oma tuoksunsa
ja
huomattavan montaa pitkää katua reunustavatrehevät lehmukset
tavaratalojen
ovilla on vilkasta
joukossa
helposti unohtuvat vakaat päätökset olla tarvitsematta
mitään
samaan aikaa olla mukana kaikessa ja
jotenkin pois
tietämättä mistään sen kummemmasta



torstai 17. lokakuuta 2013

Irtoavana kuohuva

.
Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet
valkeakuulaan reisi
sipulikukat kasvavat kämmensyrjästä
kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta sanaa silmiä
sydämen selkään selkä
posken varassa - ohimo
halusi haluamisasioita
soittaa ja kuunnella
hengittää sokerikoivua sateessa

hienoja karvoja kanavissa silmut
tarttua lanteista, painaa
reidet korvilleen ei kuule
piilossa sulkea silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke
   takertuu katkeileva varvikko
   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho
irtoavana kuohuva
vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä
annan sinulle sipulin
toivon ja en toivo, että
olisit kuollut

kierrä voimakas ote
kierrä kasvot kämmenet auki
pois puiden latvat, pitkiksi päivät
välimatkat lyhyiksi
rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi
aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.
. © chr.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

On aika (jälleen) ottaa esille uskonasiat:
sataako lumi Lahteen tällä viikolla,
kumpi harju hohtaa ensin valoa?
Äänestä. Turbotuulella tai ilman.
Onko Jorman pyörässä talvirenkaat?
Äänestä. Tarvitseeko Jorma talvirenkaat?
Montako kertaa auto(t) lähtevät liukuun
Supoankadun mäessä ennen Karjalankatua?


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Suomenlaulu





Suomessa ei ole kaupunkeja, on betonia, asfaltiksi muuttuneita
kärrypolkuja, laatikkoja kutsutan taloiksi.

Koti-ihmisiä on paljon, pimeää riittää
monta kuukautta, kylmää vielä pidempään.

Puhutaan kielialueista. Vieraista kielistä.
Kysytään kuka vei kielen. Aukaise suu!

Sydänmaat, avohakkuut, juuri istutettu koivikko, 
siellä missä virran varrella kasvaa lehtikuusi, siellä asuu

shamaaninainen. Mutta ikimetsiä täältä ei löydy
ikijäätä kyllä, se on usein kielen päällä,

ankarat olosuhteet ovat muovanneet sen
kulmikkaaksi, mutta koreaksi, hitaasti lämpiäväksi,

syttyessään palavaksi se on silkkaa sokaistunutta
riehuvaa liehuvaa kielitunnetta

Niin on näillä pitkospuilla runoilijan kuljettava Peltoniemestä
seuraavaan nojattava suopursun tuoksusta suonsilmään.

kärsivästi ja kärsivällisesti, nöyrästi oven karmit kaulassa 
pirunpolskalla mennään ja surumarssilla takaisin tullaan

yöttömän yön rannoilla on runolaulajia, hetken aavaa pintaa
pelkkää haavaa. Järvet, ne ovat metsäjärviä.


Hämeestä on merelle pitkä matka, vieraisiin satamiin.



perjantai 11. lokakuuta 2013

KOMMENTTILYRIIKKAA / käyttörunoutta

 #Magneettimedia: "Modernin ja nykytaiteen tuotteet ovat usein sairaan mielen heijastuksia." #persut

Aleksis Salusjärvi: "Kiven ongelma ei ollut arvostuksen puute, vaan hulluus. Kunnian sijaan hän olisi tarvinnut lääkitystä ja terapiaa."

*********************************************************************************

Jo valkenee!MielenKieli 
ja kaukainen avautuu; 
ranta
koin tähden yllä 
Valonkantaja
 vrt [Lusifer-myytti]
purskahtaa
nauru:
otsoonikerroksen aukko
ja katso – maapallo on litteä edelleen -
Aurinkousva kiirehtää
pois pois pois
alta Kivet ja Timot

Pohjan tuulet Louhi nostattaa

ja palkeet
soi soi soi
Väinö Väinö missä on se Väinö

magneettiset
pin-koodit
sala(liittoteoria)sanat

viserrykset
verkoissa
lintu vai kala lintu vai kala
ranttantiliallatillallei

Pietarit lyö piirileikkiä 
jukolassa ja toukolassa
karhu karhu tanssi!va kun kuka rumpua lyö
tapiolan vainiosta:
impivaaran aukosta imukupilla
kiskotaan sammaloitunut 
The Rolling Stone Head

Karjalan Uusi Kuningas




Äkkinäisen hulluuden ja mielenvikaisuuden sairaaloisessa tilassa kirjoitettua nykytaidelyriikkaa:mikä oli se kuka minussa kirjoitti? 

(c) LealiisaK

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuu jo. Jo on. Olipa mukavaa lukea Vinkun runoja. Annaliisa heiii - odottelen edelleen. Laita nyt jotain maistiaisia. Mulla ei kulje oikein runous. Muutama rivi silloin tällöin. Mennyt nyt enemmän näiden flunssatautien ihmettelemiseen. Ja liikaa somessa roikkumissen siis fb&twittter. Jos vain olen kunnosaa, sairasloma edelleen jatkuu 10.10. mutta mutta jos saan äänen kulkemaan ja riittämään olen Jorman kanssa keikalla kirjastossa. Jos en niin ainakin Jorma on.
Mitäs muille kuuluu?

torstai 3. lokakuuta 2013



päivä oli polttavan kuuma
pisti huokoset puskemaan hikeä
vanhapikitie kiemurteli kuin tuskissaan
Ghoust Rider laski kahva pohjassa
me Herr Kuutiotuuman kanssa
tuuletettiin kainaloita

kun eteen ilmestyi kunnon surmankurvi
sarviin väärin sidottu teltta
jarruvaijeri vilahti viikatteenkielenä
silmieni edestä
suistuessa ulos tieltä Hunter S. Thompsonin
renkaan jäljissä kohti tuhoa
roikkuen kaksipyöräisen dinosauruksen sarvista
joka kynti penkansoraa
pyöriessäni perässä
ruohotupon pussatessa naamaa olin onnellinen

pölyn laskeuduttua ja tupakoita poltettua
poltin kinttuni pakoputkea vasten
kiskoessamme vanhaa sotaratsua ojanpohjalta
pari naarmua kopan poskessa
eivät saa vanhaa rautaa luovuttamaan
uutta usvaa putkeen ja nielemään lisää tietä

Hangossa taka-ajon jäljiltä
viikatemies pisti paloletkun pyyhkimään
verta ja suolenpätkiä muurahaisten ruuaksi
olinko ollut kruuna vai klaava?
näin se käy

Ghoust Rider laski kahva pohjassa
sarviin teipatussa kaljasateessa
aamulla hiekkarannat vanhat puutalot
meren sakeassa sumussa
lumottutupakka huulessa
parin askeleen päässä paratiisista

tässä maailmassa jossa Saatana saa nauraa katketakseen
se olisi ollut hyvä päivä kuolla

OLEMATTA OMAN KYLÄN POIKII



ravintolalaiva ”Kaunis Veeran” kaljajonossa
kaljupää kysyy harvinaisen kohteliaasti
vihaanko lahtelaisia?
Vastaan asuneeni täällä
kohta kaksikymmentävuotta
lopulta ihmiset kaikkialla ovat samankaltaisia
kännissä korostan Ilomantsin sukujuuriani
en tiedä enää miksi?

Kuinka vihaan kilpailua
(jos joudun itse osallistumaan)
peruskouluajan hiihto-orjentuneita sekopäitä
Mustanaamio oli paha pahoille
ja paha myös hyville
ilkuimme välitunneilla

toinen niistä tuli myöhemmin
vanhassa ”Kantakrouvissa” selventämään
mitallit kaulassa kuinka
skitsofreniasta voi parantua
winner take`s all

niin juhannuskokko on palanut jo
ja ihmettelen miksi asun urheilukaupungissa
enkä välitä kilpailemisesta
olen pervertikko
olen väärällä planeetalla
puhkikuluneen humppahotin sanoin...
kun sä tulet vai... saavut Lahteen...
niin tänne sä jäät...

mustanaukon reunaa
valon lailla kiertämään
kohti imua