HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Aikajanalta


Eilen olin muutaman muun minän kanssa
kuuntelemassa etelä-amerikkalaista musiikkia
Sammatissa - taidenavetalla. Alkuillan kalteva
valo siivilöityi metrinpaksuisen kiviseinän
ikkunoiden lävitse leikeiksi lattiaan. Pian sade alkoi
ensin  etäältä ukkosen kumu, sitten lähempänä
vavisutti lattian lankkuja, yritti peittää kitaran
ja bandoneonin soinnut.
Olen niiden sisällä, täällä.
En halua palata huomenna kaupunkiin jossa
panetellaan, revitään rikki
halutaan päitä vadille, väitellään supistuksista
rakennemuutoksista - entisiin uutisiin joissa
miljoonat pakenevat ja yhtä useat vaikenevat
En halua nähdä työvuorolistoja,
rastailla, peipoilla kirjosiepoilla on  jo poikaset
nisäkkään hädällä riipaiseva huuto
Haluan unohtaa aikajanan,
kalenterin illat joista on herättävä aamuun
Haluan pitää kiinni sylistä,
kädestä joka minulle annetaan
kupista jossa vesi ja merkitys ojennetaan.
   -Ja niin, kuitenkin ja tietysti
               varhain aamulla olen alasti torilla, jolla
minulle kerrotaan  ajatus että minun
on aivan turha enää sijoittaa rahaa housuihin
jotka kestävät useita vuosia


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Nyt tiedän: keksin itseni uudelleen!

          Monta yötä kului keltaista maalatessa, sadelintua kuunnellessa
          ihmetellen: mikä tätä maailmaa oikein riepoo.

          Venytin muistin lankaa, se vasta on venyvä ja kummallinen
          ennen kuin synnyin olin melkein tämän näköinen

       
       

         En olekkaa blodi olen brunette
         en olekkaan lettipää olen lyhyt tukka ja yhä pitenevä tunne.

         Kaikenlaisia sattumuksia olen kokenut, että
         pääsin pisteeseen, josta viiva alkaa muodostua.

        Huvittavinta kuintenkin on, että olen kuvitelleut:
        ristiäisissäni laulettiin Ystävä sä lapsien tai jotain
        sinnepäin, eihän se niin mennyt
        minulle on Valehdeltu kertakaikkiaan
        olen uskonut toisten keksimään
       
        minään. Enää en.

        Sillä olen Päähenkilö
        ja kuulen vieläkin soundin.



lauantai 8. kesäkuuta 2013

Chr:n runosta inspiroituneena

Rankan sateen pimentämänä yönä voisi olla toissaalla,
toisalla voisivat olla muistojen pieksemät pihamaat.

Missä on paikka, joka on itsestä katsottuna jokin muu,
jossain muualla; onko olemaassakaan?

(c) LeliisaK

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kesken kaiken (Ema Saikoota lukiessa)

.
Valoisassa yössä on sandaaleihini kutoutunut verkko.
Miten voisin rikkoa sen,
vain lähteäkseni pois?
.
 © chr.

maanantai 3. kesäkuuta 2013



läyhästä lähiöstä

pari askelta puistikkoon



ihmiset

tunteiden ilotulitusta



tuuli

tuoksujen tuoksinaa


metsä huokuu kauneutta
                      vesi



täydellinen ilta

kukkeus


käki


juoksijatkin tuoksuvat hyvälle

kesä kiireestä kantapäähän 


aarniometsä
kuin satu


epätodellisen todellinen kauneus

pari askelta puistikkoon


satumetsä