HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 30. joulukuuta 2013

LahtiSoundsPoetryn Juhalavuosi 2014


Rakkaat LSP:n ystävät. Kiitos kuluneesta vuodesta 2013 

Ennen alkavaa VIISI-vuotisjuhlavuottamme katsaus kuluneeseen

LSP on perustettu Eino Leinon, suven ja runon päivänä 6.7. 2009. Tarve vapaan runoyhteisön perustamiselle oli ilmeinen - Lahessa oli runoilijoita - ruohon juuressa - mutta erillään toisista. Idea ryhmästä syntyi Terhille ja Lealiisalle, mutta heti idean laajentuessa Jorma oli ytimessä mukana perustamassa sähköistä, blogitoimintaamme.

Jossain artikkelissa, matkan varrella, LSP-ryhmää on verrattu uuden ajan kirjoittajapiiriin, joka käyttää nykyteknologiaa vahvasti hyväkseen. Ja se kaiketi on aika lähellä, kun siihen vielä lisätään se, että toimintamme pyrkii vahvasti ammatillisuuteen.

Vapaus on ollut yksi perusajatus toiminassamme alusta saakka. Ja sitä olemme toteuttaneet. Ryhmän jäsenet ovat sitoutuneita toimintaan, mutta eivät sitoutettuja, jokaisella on siis mahdollisuus olla mukana aktiivisesti tai passiivisesti  tai siltä väliltä elämäntilanteestaan riippuen.

Ryhmä toimii täysin vapaaehtoisesti ilman rahoittajia tai rajoittajia. Jokaisella jäsenellä on omat ominaisuutensa, kiinnostuksen kohteet taiteen alalla, opintoja, päivätöitä, yhteinen nimittäjä on

runous. Ja sekin vielä siten, että vuororaikutuksessa emme pyri saman äänisyyteen vaan jokaisen oman äänen löytymiseen. Ja jokainen on omassa kohdassa tätä matkaa, yksin ja silti yhdessä voiden jakaa kokemuksiaan, ajatuksiaan ja kirjoituksiaan.

Kulunut vuosi on hyvä kuvaamaan jokaisen henkilön runoustoimintaa - yksin ja yhdessä.

- -


Vuosi 2013 on ollut blogissa hiukan hiljaisempi, mutta toimintaa, tapahtumia ja julkaisuja täynnä.

Ryhmä keskustelee aktiivisesti keskenään suljetussa ryhmässä. Jokainen on tahollaan ottanut taas runon mittaisia harppauksia omalla runopolullaan. Vuosi 2013 tuleekin jäämään historiaan vahvan esiintulon, eri julkaisumuotojen saavuttamisen ja esilläolon vuotena.

Yhteisen blogin lisäksi aktiivisia bloggareita kukin tahollaan ovat Jorma, CHR ja Lealiisa.

Visa jatkaa rouhealla kadun kollin runotyylillään ja tekee edelleen yhteistyötä  J.K.Ihalaisen kanssa.
Anna-Liisa vetää edelleen perustamaansa Sanaajat-runoryhmää.

Terhi on muuttanut Kotkaan ja aloittanut työt Haminassa museonjohtajana - silti hän valaisee meitä auringollaan yhä. Sähköisen kirjoittajaryhmän loistelias puoli on siinä, että verkot ylettyvät laajalti, eikä mukana oleminen ole paikkakuntaan sidottua.

Jenni Emilia on ollut aktiivisesti opintojen kimpussa ja Petri on bongaillut lintuja ympäri maapalloa.



2013 Poimintoja kuvin ja sanoin




Visa ja Lealiisa Mössöllä puulaakin jälkeen,
Jorma painoi kameran nappia

Runopuulaakin SM-osakilpailu, alkuerät Möysässä Visa sijoittui kolmanneksi, Lealiisa juonsi, Jorma toimi nollarunoilijana. Visa pääsi näin ollen mukaan Lahden kirjamessuille Sibeliustalossa järjestettyyn finaaliin, jonka juonsi Terhi. Ja sijoittui kolmenneksi.

Lealiisa juonsi myös Möysän mikkimestaruuden, ja Jorma on jo Mössön runopuulaakien kanonisoitu 0-runoilija.





Linkki: MÖYSÄN RUNOPUULAAKI - BLOGI


LAHDEN KIRJAMESSUT SIBELIUSTALOLLA








Terhi kirjoitti yhteistyössä Annika Adrinin ja Sirpa Papinahon kanssa Lahti-kirjan












Jorma signeeraa Möysäläisen kirjallisuuden seura- esikoisrunoteostaan (ntamo) Lahden kirjamessuilla helmikuussa. Kirja ilmestyi 2012
loppu vuodesta.

Jorma ja Lealiisa päättivät pitää yhteiset kirjanjulkkarit messuilla. Lealiisalta ilmestyi toinen runokirja Talo Kalliosaarella (Duurisointu2013)




LSP on omavarainen: Terhi haastattelee kirjamessuilla Lealiisaa Ja Jormaa











Anna-Liisa, Visa ja Chr osallistuivat sarjakuvan läänintaiteilija Solja Järvenpään koordinoimaan yhteistuotantoon, jossa runoilijat kirjoitti uusia runoja jo valmiisiin taideteoksiin. Runot ja taideteokset olivat esillä Lahden kirjamessuilla Sibeliustalossa.







Visa mukana Solja Järvenpään
runosarjakuvateoksessa ntamo 2012



VENNY JA JUHANI





Chr:n kirjoittama runoke Venny ja Juhani, joka on fiktiivinen kirjeenvaihtoteos Venny Soldanin ja Juhani Ahon elämästä esitettiin vuoden aikana kaksi kertaa. Ensin Heinolan Harjupaviljongissa ja Lahden Runomaratonin runokahvila Laurellissa.

Linkki: VENNYJA JUHANI-KOKOELMA

Teoksen tulkitsi Eeva Rantala ja musisoi Teemu Rantala Heinolasta.





Teemu ja Eeva Harjupaviljongissa Heinolassa
Eino Leinon päivänä 2013


Eeva tulkitsee Vennyä ja Juhania
Laurell- Runokavilassa Lahdessa



JORMA JULKAISI TOISEN RUNOKIRJANSA









VISAN RUNOJA JULKAISTIIN J.K. Ihalaisen toimittamassa lehdessä





KODIKSAMIA


Lealiisan runokokoelma Talo kalliosaarella voitti runoilija Heli Laaksosen perustaman Kodiksamian kirjallisuusoalkinnon. Lue raadin perustelut täältä . Lealiisan blogiin pääset linkkaamalla täältä SISÄAVARUUS


Väki oli livenä koolla kuuden hengen voimin joulukuun lopulla. Luotasimme mennyttä ja tulevaa. Ja tästä on ilo lähteä kohti juhlavuotta. 

Blogi tulee olemaan vielä muutaman kuukauden hiljaisella liekillä. MAA_LIS_KUU -teemalla kirjoitetaan runoja joka päivä, siis maaliskuussa 2013.

5vee-synttäreitä juhlistetaan Eino Leinon-päivänä 2014 Heinolan Runonkantajien runopiknikillä Heinolan rantapuistossa. - Laittakaapa jo kalenteriin su 6.7. silloin Heinolassa RUNO KANTAA ja mukana myös siis LSP.



RUNOUSPALKINTO SIIPILEHMÄ

Ruohonjuuritason tunnustus



JAETAAN KOLMANNEN KERRAN ENSI KESÄNÄ EINO LEINON-PÄIVÄNÄ 
ANSIOITUNEELLE RUNOILIJALLE, JOKA ON OMAN KIRJOITTAMISEN LISÄKSI 
KANNUSTANUT TOISIA JA EDISTÄNYT RUNOUDEN ESILLE TULOA 
TAI 
YHTEISÖLLE JOKA ON ERITYISELLÄ TAVALLA EDISTÄNYT 
RUNOJEN ESILLE PÄÄSYÄ JA RUNOUDEN TUNNETTAVUUTTA.

Palkinnon ovat tähän mennessä saaneet 1) runoilija Jorma Martikainen oman kirjoittamisen lisäksi tunnustus annettiin runoyhteisön sähköiseen esilletuloon vaikuttamisesta ja kannustamisesta. 
2) Monitaiteilija Mari Kanervaniemi omien runojen kirjoittamisesta sekä runojen aktiivisesta esittämisestä ja runotoiminnan edistämisestä.



.

LOISTAVAA LUISTAVAA LAHJALLISTA LIIKKUVAA
VUOTTA 2014 TOIVOTTAAPI RUNOYHTEISÖ LAHTI-SOUNDS-POETRY



torstai 19. joulukuuta 2013

Runoväelle

Pian saapui kaikista kaupungeista ja pitäjistä joukottain sääliviä ja avuliaita ihmisiä, ja ne onnettomat, jotka olivat menettäneet katon päänsä päältä, saivat osakseen kukkuramitoin ystävällisiä kutsuja ja pyyntöjä, että tulisivat asumaan sinne tahi tänne sukulaisten, ystävien, vieraiden luo.

Ruokaa ja vaatteita, vaunuja ja hevosia, työkaluja, kiviä ja puuta sekä paljon kaikenlaista muuta tuotiin avuksi joka taholta, ja sillä aikaa kun anteliaat kädet lohdullisesti ja vieraanvaraisesti ottivat huostaan vanhukset, naiset ja lapset, sillä aikaa kun haavoittuneita pestiin ja sidottiin hellävaroen ja raunioista etsittiin kuolleita, olivat muut jo ryhtyneet raivaamaan tieltä sortuneita kattoja, tukemaan horjuvia seiniä hirsillä ja suorittamaan kaikkia välttämättömiä valmisteluita nopeata jälleenrakentamista varten.

Ja vaikka ilmassa vielä leijui onnettomuuden synnyttämä  kauhun henkäys ja kaikista kuolleista huokui kehotus suruun ja kunnioittavaan vaiteliaisuuteen, saattoi kaikista kasvoista ja äänistä kuitenkin nähdä ja kuulla iloista alttiutta ja herkkää juhlamieltä; sillä kaikissa sydämissä tulvi yli äyräitten uutteran toiminnan yhteisyys ja virkistävä tietoisuus siitä, että nyt oltiin tekemässä jotain äärettömän välttämätöntä, jotakin kaunista ja kiitettävää.

Hermann Hesse: Ihmeellinen viesti toiselta tähdeltä (suom.Aarno Peromies)



JOULURAUHAA



sunnuntai 15. joulukuuta 2013

1970-luvun Liipola all night long



Kokemuksesta muutumme todeksi



En suostu enää pelkäämään vuosikymmenen
lapsuutta

koulumatkoja, jotka juoksin vain sen vuoksi, 
että kenkäni olivat erilaiset, toppatakkeja jotka vaihtoivat uhkaavasti omistajaa

sananvapauden luonnetta lamaannuttaa lapsi pois toisten joukosta

pidän esitelmän kouluväkivallasta, se muistetaan koko lukuvuoden

lätäreitä mustia silmiä huutoja niskan takana
sen vuoksi, että minulla rauhaa etsivä moneen suuntaan taipuva kieli
jolle he keksivät mielensä mukaisen värin



aikuisista autioita pimeitä katuja, hiuksiin istutetua vihaa
yläliipola, alaliipola, keskiliipola

mutta älä nyt jumalauta vahingossakaan kerro lempiväriäsi

tää se on se suomen chigago teurastamokaupunki


kolme ja puoli kilometriä keskustaan päin
siellä on vieläkin vaarallisempaa
on huorasuora tai Kopin aula
jos et kuulu heihin kuulut niihin toisiin
sillä johonkin on pakko kuulua

muualle kuin sinisen vihon ruuduttamille sivuille, Uuno Kailaan Karavaaniin, Katri Valan uniin


nyrkkiraudan isku, hampaat kitalaessa, veljen verta valuva suu
asua taloa joka on väärällä puolella mäkeä, väärä numero, toisenlainen isä
joka tervehti jokaista, sillä ihminen on ihminen
ja nämä kaikki ovat hyviä syitä sotkea takiaisilla letitön tukka, työntää ojaan, unohtaa sinne;
sillä pelko jähmettää

En suostu enää piiloutumaan
kirjan kansien väliin, odottaa kirjaston sulkeutumista
vatsanpohjassa oikopolun varjot
takin sisällä kirjoja joita ei ole lupa lukea ja joita on lupa lukea

tai kuuntelemaan pimeässä lankapuhelimen soivan
kuinka pallosalama riehuu, kuinka siirin pyörillä oleva nakkikioski
siirretään ja lihapiirakalla tavoitellaan poliisia

piittaamattomuus: pojat on poikia

en suostu enää valvomaan lähi-öitä.

_



Kuulen mykkiä 
superpallon pompahduksia elementtitalojen pihoilla
sukupolvesta seuraavaan ihmisiä jotka pitävät väkivaltaa oikeutettuna
naamioivat sen sammuneeseen kieleen, mieleen joka ei avaudu

piirtäisin pyöreän auringon
lapsille kokonaisen maapallon, Andien mainingit
tai Suuren Hupsun vapisemattoman käden jäljen

silti on niitä jotka sytyttävät vuosikymmenien vihan, syyttävät
löytävät yhä uudelleen kiven, joka on aina ensimmäinen



maanantai 9. joulukuuta 2013

Talvinen satumaatango (light)




Kevyttä lumisadetta valokeilassa
rakkauden janoisten sammuminen alkaa

karaoketiskille peruutettuja viime hetken toivomuksia


Hän on aina parkit päällä

Hän peruuttaa vahingossa piparminttutolppaan

Hän murskaa sokeripalat muruiksi


Tanssitaan talvisen taivaan alla.

Vaikka kengät jäisivät kiinni
jäiseen siirappiin

ja auringonlasku lankeaisi
ennenaikojaan maksuun


Tanssitaan sokerimurukorkojen kera!

(Joulupoetryyn 2013)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Juhlan aika


Rakkaat ja tärkeät LSP-runoilijat, uutterat ihanat runomatkakumppanini
nyt on sitten tiedossa ohrapuurojuhlat kynttilän valossa!

Talo kalliosaarella - Kodiksamia kirjallisuuspalkinto 2013

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Vapaa pudotus pyhään



Äänet vaimenevat
pukeudun talviyöhön

maisema pysähtyy hiljaisuuteen

käsittämättömät sanat menettävät merkityksensä


koko syksyn ovellani on 
kolkutellut outo vieras

väittänyt tuntevan nimensä

minä en tunne pyhää, tiedä sen alkua
kuule kaikuja tulevasta, tunnista tuoksuja

pyhä on kehystetty 

se pesiytyy rakenteisiin, kiinnittyy sokeripaloihin ja virkoihin
korkealle kaapin päälle nostettuihin kipsipäihin
kankaisiin jotka liikkuvat tuulen alaisina

myös Sinulle on tarkoitettu pyhä, väittävät

sunnuntaisin kansa kuluttaa lepoa
ajelehtien arpeutuvassa pellavassa kalapuikkojen jäälautoilla



Elias laittoi Marjatan puolukkametsälle, ristusperkele 
Väinämöinen ja tuleva karjalan kunigas

pahat paikat nimettiin pyhiksi

pyhä sanan juuri: piha. Piha. Suljettu piiri. 


Yksityistä ei ole

on parrasvaloja, loisteputkia, kaamoswoltteja, valokuvakulmia




Minä pukeudun talviyöhön ja itken
kadotettua marraskuuta
sen turvallinen valo unohti minut yksin, 

ei satanut maisemaan kiinteä vettä
marras kuoleman kuu kulki ohitse 
ei vaipunut valkoista siniseksi
vain tuskastuneita repaleisia jäänteitä
tuulen vetisesti puukottavia lapsia 




Äänet vaimenevat


ja vaikka kuuntelen

en kuule

/ kuuntelen /

ei mitään jää pyhästä
olemassaolevaa ei ole

sana valuu ulos merkityksistä

 jää vain jakamaton tunne tai kokemus


runo



(c) LealiisaK
1.12. Runomaratonin Cafe Laurell runokahvilaan.



lauantai 23. marraskuuta 2013

- - - - (kipu)

.
Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen
löydän asennon jossa kipu ei tunnu
Seison unen kanssa -
unesta irrallaan makuuni vieressä
Kipu on unohtanut,
menettänyt kasvonsa
olkapäästä kyljestä käsivarresta
matkalla keskelle rintaa

kivien kasvipeite

jalaspilvien hitaasti etenevä kuvio,
nousen varpailleni
.
.© chr.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Jähmettyy




Salin pöytä seisoo yhden vankan jalan neljällä tassulla, ei juokse,
tuolien ympärillä joutsenkaulainen kädensija,
selässä siipi.
Parvi
viettää
marrasyötä,
täyspuista
selkänojaa
takajalkaa
persialaisen maton unta
pois lentämästä.
Tuhatta vuotta
kudottu tahallista virhettä
mahonkista leijonanharjaa harjattu
kun pöly muuttuu tomuksi
 jäh               me                  tt                     yy
naakan         pesä               kylmään                 hormiin




© chr.

Hirsi harisi



Jumissa
jähmeässä jäynässä
mäynässä
möysässä, puoliksi maahan kaivetussa
face
cafebookissa
gmailissä, selkänikamien välisessä
oletetussa kipupisteessä
tik-tak, tik-tak
Seinäkellon pattereista loppui virta keväällä
käki kuoli heti juhannuksen jälkeen
Painomusteelle tuoksuvan aamulehden
uutiset ovat entiset.  Hallitus on jähmettynyt
Pendolinon ja hirven yhteenliittymässä
sarvet säkenöivät .  Seinän valokatkaisijan kytky
 hytkyy keinuu, aina vaan, osuu maahan
laahaa
              nuotta
verkon silmässä
                          pala
kurkussa
silmässä iiris
rukka
       nen
lapion varsi
varrella
varis värisi, virsi virisi
harisi hirsi                 hiisi
sihisi, loittoni kaukeni vaikeni

lauantai 26. lokakuuta 2013



Se pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
ääni on erivärinen keittiössä, olohuoneessa

pyöreä jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minkä aurinko osaa luonnollisesti

jonka sisällä kaksi viivaa liikkuu
minttauslaite jolla ihminen luulee kesyttävänsä

sisällä kaksi viivaa liikkuu
heijastus jostakin mitä ei voi hallita

kaksi viivaa liikkuu
vain lapsi piirtää yhtäaikaa maailman

viivaa liikkuu
molemmilla käsillä, hetkessä

liikkuu

kuu.




perjantai 18. lokakuuta 2013

Talo metsän reunalla
tyhjä
ilman ovea
hiivin sisään odottaen kohtaavani jonkun
kauhtuneet matot
sameissa ikkunaruuduissa hämähäkin verkkoihin
kuolleita kärpäsiä

Pihalle ilmestyi mies
-Miksi talo on ilman ovea?

- Ehkä lähtijä otti sen mukaansa
ja rakentaa uuden talon oven ympärille!

Mitä mies täällä tekee
onko hän ominut talon itselleen
mutta ei
kävelee tästä joskus ohitse

Olin
vain kävellyt sisään
katselin kaikkea mitä oli jätetty
mätänemään talon kanssa

Minne tästä oli lähdetty
????????????????????
Pientä tihkusadetta auringon lomassa
niinkuin maasta nousisi värejä

pitkiä leijuvia juovia

ovatko metsän henget tänään tanssivalla päällä
ehkä
sammaleen alta nousee myös tuo ääni
kuin
hellä hyräily
tanssivien värien tahtiin

nokkosperhonen häviää

ukkonen
tulee lähemmäksi
unessani juoksen seuraavaan taloon
Asfaltilla on oma tuoksunsa
ja
huomattavan montaa pitkää katua reunustavatrehevät lehmukset
tavaratalojen
ovilla on vilkasta
joukossa
helposti unohtuvat vakaat päätökset olla tarvitsematta
mitään
samaan aikaa olla mukana kaikessa ja
jotenkin pois
tietämättä mistään sen kummemmasta



torstai 17. lokakuuta 2013

Irtoavana kuohuva

.
Haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

kauhovat kädet lakanoiden parvet
valkeakuulaan reisi
sipulikukat kasvavat kämmensyrjästä
kätesi siivet, leveät lapiot mahtuvat
polulle
monta sanaa silmiä
sydämen selkään selkä
posken varassa - ohimo
halusi haluamisasioita
soittaa ja kuunnella
hengittää sokerikoivua sateessa

hienoja karvoja kanavissa silmut
tarttua lanteista, painaa
reidet korvilleen ei kuule
piilossa sulkea silmät

   tarttuu varvikossa tähdyke
   takertuu katkeileva varvikko
   tartun sinuun tähdykäiseni

siemenkodista valuu vesi

kaipausta esittää iho
irtoavana kuohuva
vuodevaatteet jo levollisina, kesyt

viime kesän voimaan kääriytyneenä
annan sinulle sipulin
toivon ja en toivo, että
olisit kuollut

kierrä voimakas ote
kierrä kasvot kämmenet auki
pois puiden latvat, pitkiksi päivät
välimatkat lyhyiksi
rinnat kauniiksi

aamu höyryää silmäluomien läpi
aikaa muutama minuutti, valokasvosi

haluan herätä ja nähdä unta sinusta vielä

.
. © chr.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

On aika (jälleen) ottaa esille uskonasiat:
sataako lumi Lahteen tällä viikolla,
kumpi harju hohtaa ensin valoa?
Äänestä. Turbotuulella tai ilman.
Onko Jorman pyörässä talvirenkaat?
Äänestä. Tarvitseeko Jorma talvirenkaat?
Montako kertaa auto(t) lähtevät liukuun
Supoankadun mäessä ennen Karjalankatua?


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Suomenlaulu





Suomessa ei ole kaupunkeja, on betonia, asfaltiksi muuttuneita
kärrypolkuja, laatikkoja kutsutan taloiksi.

Koti-ihmisiä on paljon, pimeää riittää
monta kuukautta, kylmää vielä pidempään.

Puhutaan kielialueista. Vieraista kielistä.
Kysytään kuka vei kielen. Aukaise suu!

Sydänmaat, avohakkuut, juuri istutettu koivikko, 
siellä missä virran varrella kasvaa lehtikuusi, siellä asuu

shamaaninainen. Mutta ikimetsiä täältä ei löydy
ikijäätä kyllä, se on usein kielen päällä,

ankarat olosuhteet ovat muovanneet sen
kulmikkaaksi, mutta koreaksi, hitaasti lämpiäväksi,

syttyessään palavaksi se on silkkaa sokaistunutta
riehuvaa liehuvaa kielitunnetta

Niin on näillä pitkospuilla runoilijan kuljettava Peltoniemestä
seuraavaan nojattava suopursun tuoksusta suonsilmään.

kärsivästi ja kärsivällisesti, nöyrästi oven karmit kaulassa 
pirunpolskalla mennään ja surumarssilla takaisin tullaan

yöttömän yön rannoilla on runolaulajia, hetken aavaa pintaa
pelkkää haavaa. Järvet, ne ovat metsäjärviä.


Hämeestä on merelle pitkä matka, vieraisiin satamiin.



perjantai 11. lokakuuta 2013

KOMMENTTILYRIIKKAA / käyttörunoutta

 #Magneettimedia: "Modernin ja nykytaiteen tuotteet ovat usein sairaan mielen heijastuksia." #persut

Aleksis Salusjärvi: "Kiven ongelma ei ollut arvostuksen puute, vaan hulluus. Kunnian sijaan hän olisi tarvinnut lääkitystä ja terapiaa."

*********************************************************************************

Jo valkenee!MielenKieli 
ja kaukainen avautuu; 
ranta
koin tähden yllä 
Valonkantaja
 vrt [Lusifer-myytti]
purskahtaa
nauru:
otsoonikerroksen aukko
ja katso – maapallo on litteä edelleen -
Aurinkousva kiirehtää
pois pois pois
alta Kivet ja Timot

Pohjan tuulet Louhi nostattaa

ja palkeet
soi soi soi
Väinö Väinö missä on se Väinö

magneettiset
pin-koodit
sala(liittoteoria)sanat

viserrykset
verkoissa
lintu vai kala lintu vai kala
ranttantiliallatillallei

Pietarit lyö piirileikkiä 
jukolassa ja toukolassa
karhu karhu tanssi!va kun kuka rumpua lyö
tapiolan vainiosta:
impivaaran aukosta imukupilla
kiskotaan sammaloitunut 
The Rolling Stone Head

Karjalan Uusi Kuningas




Äkkinäisen hulluuden ja mielenvikaisuuden sairaaloisessa tilassa kirjoitettua nykytaidelyriikkaa:mikä oli se kuka minussa kirjoitti? 

(c) LealiisaK

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lokakuu jo. Jo on. Olipa mukavaa lukea Vinkun runoja. Annaliisa heiii - odottelen edelleen. Laita nyt jotain maistiaisia. Mulla ei kulje oikein runous. Muutama rivi silloin tällöin. Mennyt nyt enemmän näiden flunssatautien ihmettelemiseen. Ja liikaa somessa roikkumissen siis fb&twittter. Jos vain olen kunnosaa, sairasloma edelleen jatkuu 10.10. mutta mutta jos saan äänen kulkemaan ja riittämään olen Jorman kanssa keikalla kirjastossa. Jos en niin ainakin Jorma on.
Mitäs muille kuuluu?

torstai 3. lokakuuta 2013



päivä oli polttavan kuuma
pisti huokoset puskemaan hikeä
vanhapikitie kiemurteli kuin tuskissaan
Ghoust Rider laski kahva pohjassa
me Herr Kuutiotuuman kanssa
tuuletettiin kainaloita

kun eteen ilmestyi kunnon surmankurvi
sarviin väärin sidottu teltta
jarruvaijeri vilahti viikatteenkielenä
silmieni edestä
suistuessa ulos tieltä Hunter S. Thompsonin
renkaan jäljissä kohti tuhoa
roikkuen kaksipyöräisen dinosauruksen sarvista
joka kynti penkansoraa
pyöriessäni perässä
ruohotupon pussatessa naamaa olin onnellinen

pölyn laskeuduttua ja tupakoita poltettua
poltin kinttuni pakoputkea vasten
kiskoessamme vanhaa sotaratsua ojanpohjalta
pari naarmua kopan poskessa
eivät saa vanhaa rautaa luovuttamaan
uutta usvaa putkeen ja nielemään lisää tietä

Hangossa taka-ajon jäljiltä
viikatemies pisti paloletkun pyyhkimään
verta ja suolenpätkiä muurahaisten ruuaksi
olinko ollut kruuna vai klaava?
näin se käy

Ghoust Rider laski kahva pohjassa
sarviin teipatussa kaljasateessa
aamulla hiekkarannat vanhat puutalot
meren sakeassa sumussa
lumottutupakka huulessa
parin askeleen päässä paratiisista

tässä maailmassa jossa Saatana saa nauraa katketakseen
se olisi ollut hyvä päivä kuolla

OLEMATTA OMAN KYLÄN POIKII



ravintolalaiva ”Kaunis Veeran” kaljajonossa
kaljupää kysyy harvinaisen kohteliaasti
vihaanko lahtelaisia?
Vastaan asuneeni täällä
kohta kaksikymmentävuotta
lopulta ihmiset kaikkialla ovat samankaltaisia
kännissä korostan Ilomantsin sukujuuriani
en tiedä enää miksi?

Kuinka vihaan kilpailua
(jos joudun itse osallistumaan)
peruskouluajan hiihto-orjentuneita sekopäitä
Mustanaamio oli paha pahoille
ja paha myös hyville
ilkuimme välitunneilla

toinen niistä tuli myöhemmin
vanhassa ”Kantakrouvissa” selventämään
mitallit kaulassa kuinka
skitsofreniasta voi parantua
winner take`s all

niin juhannuskokko on palanut jo
ja ihmettelen miksi asun urheilukaupungissa
enkä välitä kilpailemisesta
olen pervertikko
olen väärällä planeetalla
puhkikuluneen humppahotin sanoin...
kun sä tulet vai... saavut Lahteen...
niin tänne sä jäät...

mustanaukon reunaa
valon lailla kiertämään
kohti imua