HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Matkalla

Kirjoitimme neljä kertaa nimemme.
Paperit kiersivät ympyrää.
Virallinen vahvistaja antoi merkin.

Matkalla takaisin hätkähdimme kolme kertaa.

Joutsen ui vakaasti kohti, tyynessä illassa.
Suomen joutsen. Koivu kaatui hitaasti eteemme,
latva hipoen auton keulaa. Tähteä ei näkynyt.

Viimeisenä kirkkaanpunainen
helikopteri keskellä peltoa.
Vaikka suljen silmäni,
kuva ei haihdu.

Kotisi on siellä missä
on sydämesi, hurisi
moottoritie.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Paluu runoon

Kahdeksan kuukautta.
Omenapuun kukista
tuli lunta.

Oudoksuen hukkasin
kaiken. Laatikot
nielivät entisen.

Ja nyt.
Tuntemattomat viestit
saapuvat takaisin.

Aamulla ennen yhdeksää
taivas vaalenee.

Se on lupaus.

Tavarat etsivät
sijansa, ihmiset
tarkoituksensa.

torstai 27. tammikuuta 2011

on samantekevää mikä vuodenaika on

ihminen tulee huoneeseen
vaatetettuna:
kasvot riisuvat hänet,
viimeistään kättelevä käsi.

* * *

ihminen poistuu huoneesta
vaatetettuna:
niska, olkapäät riisuvat hänet
heti, juuri ennen kuin hän sulkee oven.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Nuku itse kumisaapas! toivoo huopatossu.


kyl mä tiijän et kaikki oottaa kesää sen takii et saa nauttii Mun seurasta Möysän teranssilla!

Talven moraali



Runoilijan sormi
syyttäsuotta syyttää
viatonta kedonkukkaa,
joka perääntyy, liiallisesta
ilakoinnista - lyhyen
umpihangettoman
hetken aikaan

tiistai 25. tammikuuta 2011

Illalla mies

Illalla mies katsoo ikkunasta omaa kuvaansa. Puiston
lamppujen valossa vilahtaa nälkäinen hahmo.
Mies vajoaa tuoliinsa. Katua, pihaa
rappukäytävää repii laiha huuto
ovea janon kuiva kieli

Huone tuoksuu miehelle, hän ei
sitä paperilla huomaa

perjantai 21. tammikuuta 2011

patavanhoillisen
äärikonservatiivisia
ikivanhoillisia ikäloppukonservatiiveja

ja kaulaa myöten vanhuksia

naiset höyhenissä
miehet kinkun kimpussa

patavanhoillinen roolijako

hanhipaistosta
ja designhuopikkaita


EL

perjantai 14. tammikuuta 2011

Samassa kuvassa

Sinulla on kauniit kädet
niin sirot,
ja sileä kämmenselkä,
kynnet ovat
ovaalin muotoiset

ja kaunis suu
hääkuvassa
käsilaukku natisee;
kielohajuvettä
ja Oil of Ulay

omenatkin tuoksuvat,
ulkoeteisessä,
vaaleansinisessä saavissa
kaikki vuodenajat
lapset
vihdoin samassa kuvassa

nyt kun olet matkalle lähdössä

torstai 13. tammikuuta 2011

Egyptin hiekkaa

Uusi runokokonaisuus luettavissa Omenapuun puolella

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

maanantai 10. tammikuuta 2011

Runokeikka keväällä?

kyselivät FLORENCIA (flower & vintage) -liikkeestä, josko LSP (ja miksei muutkin) olisi kiinnostunut tulemaan kevään aikana runokeikalle Lahdenkadulle?

www.florencia.fi
Lahdenkatu 14, 15140 LAHTI

terveisin Visa

Tammikuun 10

En
aikoihin muistanut kuolleeni nälkään

Vasta ymmärsin
kuinka kauan
siitä kestää toipua
_

Tämän
ajan kidutetut ovat hukkumassa liiallisuuden kaaokseen

Valitse mitä vain
se
on näennäisesti sinun
jäljelle jää yhtä mittavasti
mielikuvaan mahtumatonta
Vapaus
on siinä
mitä valinnoista seuraa

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Ikkunassa 3

Tyttö kutoo poltettua oranssia. Tuleeko siitä matto vai kaulaliina? Kenties viltti.
Hän katsoo ikkunasta lukuisia siipiä, jotka ovat painautuneet lumeen ja lentäneet pois.
Kaikki ulkoistetaan, automatisoidaan. Majakan valo syttyy, sammuu. Syttyy. Kylmä majakka. Se tarvitsee poltetun oranssin lämmön. Vartija on muuttanut mantereelle tai lähtenyt meren ylitse, jonnekin tavoittamattomiin. Tyttö kutoo kaksi oikein, kaksi nurin. Puikot kilahtavat, pistävät terävästi kuin muistin renalta putoilevat sanat.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Ikkyuu/Riehaantunut pilvi ja luurankouni/Zen runo sattumalta avautuneesta kohdasta

Tuttu tulee kylmänä yönä

Runoileminen kylmää päätä, talvikuukausien lumet
kinostuvat;
rupattelu lämmittää mieltä, sulattaa yhden yön jään.
Teetä on, viiniä ei, tuttu tuli illalla;
sydämet avautuvat: kohennan lamppua vielä kun sarastaa.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Tammikuu

Tunsin itseni jo kauan sitten
Tiesin että minä se olen joka nauraa suree ihmettelee

Jonain yönä katosin
Muistin entisen minäni sen tutun hei vaan
Hänessä oli enemmän optimismia kuin pessimismiä

Tiedän mitä etsin

Siitä en ole varma
kenelle se kuuluu
_

Sellainen nälkä
ei ole totta
olethan syönyt juonut kaikkien ympäröimänä
Se
nälkä ei kadonnut
se piti unohtaa
piilottaa -ei tässä mitään
hymyilin
etten särähtäisi ennenkuin ajastin piippaa
ja hetki olisi sopiva
nälän ymmärtämiseen
_

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

1.
Aamulla kuudelta
liituisilta huoneilmakasvoilta
valuvat sanat
päällystakin pintaa pitkin
ensin räntänä sitten lumena maahan
Käännyn jo mennäkseni
liuskan loppuun
pitää ehtiä
ennenkuin nokkoset kuolevat
ja homehtuvat
eikä niitä voi enää kuivata
tammikuussa tarvitsen
ihoa polttavan ikävän
2.
Ohoh
olen mennyt liian kauas
näin minä eksyn
aina uudestaan palaan kotiin
kotiini
vihreään
siniset maton raidat
punaiset tyynyt
vuoteen oranssit lakanat
ikkuna auki kuuseen
taipuisaan
keinuvaan
tuu tuu
siniset pimeät
yöt
kun häviän
tiheisiin oksiin
eikä pahaenteinen
hiljaisuus ole vielä tarpeeksi syvä
ennen kuin varjo ilmestyy tielle
uniin kuva
kasvot kuvasta
eivät koskaan häviä
eikä tapasi sanoa; mikä päivä
riisua ja mennä suihkuun
kosteat hiukset ja saippuoidun
ihon tuoksu viiden uutiset
lasilliset maitoa ja vettä