SÄRMIÄ JA KULMIA

eskapistirealistin
kauneudella on monet kasvot
realismia
kantakuppilan kulmalla
melkein vielä teinit
myymässä persettään
tummatukkainen pikkulyyli kimpaantuu
kipittää kihisten perään
..vai ollaan liian nuoria teille!
korjaan pikku vaikkukorvalle
..siis...me olemme liian vanhoja...teille
eskapismia
elämän elävää kuvaa
tuntemattomia tuttuja
pikku hymyn taakse kätkeytyvä läpinäkyvyys
Hatchetface
Marilyn Monroe
kaljamaha Cry-baby
eron feromonit käryävät
kuin vanhaviina sunnuntaiaamuna
vai kyttääkö ukkos jossain nurkkauksessa?
mutta ei se mitään
elämää tämäkin on
Dj soita fransmannien haikean grooven haitarimusaa
kantapaikan Amelii
vatkaa ja keikuta kypsää persikka peppuasi
kuin viisitoista vuotta sitten
pääskysten palatessa Afrikasta
tänäkin kesänä
vanha kissa
tipauttaa toisen kulmahampaansa
aika hioo
särmiä ja kulmia
tasaiseksi
laahaavan
kankkusjatsin
tahdissa

Brief Encounter

Elokuvassa Rahmaninovin pianomusiikki,

jonka yksinkin on väitetty tekevän

elämästä elämisen arvoista.

Vasta kun syyllisyyden muotin voi heittää pois

ja hyväksyä totuudenmukaiset puitteensa,

voi hengittää luonnollisemmin.

Hyvää Juhannusta

Muistakaa juoda

vain rannansuuntaisesti!

Naisena
ei olla huvin vuoksi;
elämä on ruusuilla tanssimista.

Unien toisvesi

yöuni
tuuti
toisille vesille

EL

hiukan puhunnan vierestä

Oletteko kuullleet ihmisestä,
joka harrastaa puhuntaa.
Olen etäältä kuullut häne
stä kerrottavan. Hän on toi
melias ihminen.
Hänen puhelimensa osoitekirja on merkintöjä täysi.
Hänen kengänkantansa
ovat arvoituksellisesti vinoon kuluneet.
Moneen asiaan hänell
ä on mielipide, mutta koskaan hän ei
puhunnassaan sano mitään.
Hänen paitansa on kovin tilava,
hänen pyöräilykypäränsä on tuulitunnelissa testattu.
Polkupyörää hän ei ole omistanut senkoommin kun lapset
opiskelun vuoksi muuttivat pääkaupunkiseudulle seurustelemaan.

Runojen omi-nais-uus

Runot ovat yleensä haitallisia

tai erittäin haitallisia.

Ne naurattavat ja vetävät vakavaksi.
Ovat päättömiä
ja totisesti kuoppaisia.
Runoihin keskimäärin kompastuu päivittäin.

Italialainen kompostitio

Riihimäki - Lahti

Kiskoja kiskoja kiskoja. Hiki'ällä
jolla kulla lämpeni sauna
tai paloi tuvan vanha piisi. Oitissa
leikkuupuimureitten kurjenkaulat
Pieniä punaisia mökkejä tienoo täysi
missä tunnot, kumoon menneet mummot
Kartanon vaaleaa, puu joki, haikeus
rypsipellon muistikuvassa nyt
lupiinit valloillaan. Metsien rangat
peltojen valkoiset muovikääreet
Autokorjaamojen takapihat, nyt kartanonkeltaista
tuvan seinällä ja italianpunainen riihi
Mommila ja mommilan liittymä
tie menee yli, eli jokin lähestyy, loittonee
ratamot koiranputket, hiidenvirnat
leinikkien niityt, ojanpenkereiden kuusiaidat
Lappila. punatiilinen tehdas tai jokin muu
sitten autoverstas , entisten renkaiden sävellahja
Koulu tai osuuskauppa ja siinä baari.
Ulkoterassi sateen täyttämä. Eivät kiskoilla
kolkkaa junan pyörät eivät raitilla
ristinsielujen päät : Järvelän suunnassa mies
mies kävelee pellonlaitaa Lappilaan päin.
Pitkä on kuiva matka sadekuurojen välissä
ja verkkapuvun alla suuri
sunnuntaiaamun jano. Kohmelon kajo. kolkko
kirkonkellojen kalke. Oi jospa mä matkamies maan
ja niin edespäin – laulu raitilla murheutuu
Valkoinen seinä hilseilee niin kuin vain
auringonpuoleisilla seinillä voi olla tapana hilseillä.
Tie alittaa jälleen, katoaa odottaa
puuta lautaa, taapeleita taapeleiden perään, mielikuvassa
aurinko pilkahtaa. Nyt tie ylittää, kusta tulee
lato lahoaa. se kuuluu sen toimenkuvaan
Nuori männikkö alkaa näyttää lupaavalta
kunnes loppuu heti alettuansa. Herralassa
jumarrus ja kumarrus. tackar och bockar. Ei ketään
vaikka tienviittaan on merkitty kävelevä ihminen.
Valehtelevat toivossansa.
Sikalat navatat ometat, tallit ja läävät
olen kokonaan unohtanut..no siinä ne tuli ja meni
Kulovalkealla rastaan pyrstön loimotus
Oululaisen Mylly. lasitehdas, mastot ja
mytäjäinen piste.

Ensimmäinen kevätsade

Valvoin puoli neljään
kuullakseni kevätsateen äänen,
sen elävöittävän kasvun alun
keväistävän voiman

Sade oli tulossa
Jäin kuulemaan sen sivallusta

EL

LahtiSoundsPoetryn Lealiisa Kantola
kahvila Runossa Tampereella 11.6.2010

Runokaupunki

Moi taas,
täältä löytyy muutama video Runokaupungista
YouTube - runokaupunki

Ciu Ciu Bella

http://www.youtube.com/watch?v=t0p67QSbFbo&feature=related

Kitarakuoro

Auliksen ja Lealiisan innoittamana.

Orvokkikomissio

i-iiii

i

Menin luokse
hän sanoi ” joki on musta,
aikaa ei ole paljon”

Yläpuolella

palavan taivaan alla

puu oli vihreää tuhkaa

Hän hengitti

lähellä

kuin pieni haava

ii

Aamu taittuu,
pois mies riisuu
hämärän, lattialle laittaa
sananjalat rintansa päälle
luiset laudat, laihat luut
Ruukkuun johon yö murtuu,
juurtuu aamun kärhi


iii

Rikki pöydänreunaan miehen sydän
niin kuin kananmuna räsähtää, kun kaukaa
näkee hänet, jonka olemassaolon
oli poikasena suunnitellut

ja kun tämä lähemmäksi astuu
itse likemmälle uskaltautuu,
on jo koko kehoon levinnyt
puhdas valkuainen ja kuuma keltainen,
vaikka sydän olisi raaka vielä
taikka vuosikymmen keitetty, siniseksi
pöydänkulmaan hakattu.


iiii

Sinut minä muistan
yö yöltä

aina kylmän sateen jälkeen

näen puun lahoavan
raudan punertuvan, puntar
päiden maata kumartavan

Sopimatta

Niin sen piti olla - sopimatta
sovittu matka, hallituilla hymyillä
valikoiduilla sanoilla. Mutta eihän se niin mene.
Kynttilän valo valehtele.
Aamu raotti peitteet vatsalta, haaveet hartioilta.
Lattia oli riitteessä, ja jähmeää
samettia jäähtyneen valon sisus.
Keräsin tavarani, kokosin asiani
ja niin, laukusta tuli paljon raskaampi
kuin mitä oli sopimatta sovittu.

Joella

Levitin runoja lattian täyteen.
Maalari kuvasi maisemaa ikkunan lävitse

maalasi tien joeksi ja joen tieksi.
Lisätessään puita takkaan
vaikka olin jo aivan hiestä kylmä -

ei astunut runojeni päälle.

Olisi pitänyt, sillä tuolla tiellä

luulin kävelleeni, siinä joessa uineeni
mutta ei minua maisemasta erottanut.