HARJUJEN VÄLIIN VIRITETTY RAJATON JA VAPAA RUNOILEVA YHTEISÖ. RUNOUTTA VUODESTA 2009 ALKAEN.

maanantai 28. syyskuuta 2009

Aamulla kuudelta

Annaliisa

Näyttää mustalta aamu kuin omena.
Sataa.
Kuusten mustat hahmot liikkuvat
eikä kaurapuuro ole vielä kiehumassa.
Kahvissa muistuu jonku ennenaikaisen sunnuntaipäivän valo.

Oven läpi kohisevat puut.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Pursuit

Heippa nyt - vähäksi aikaa
On lähdettävä salille.
Mittauttamaan polvenkulma,
painoindeksi (Marille terveisiä)
ja askeleen pituus.

Täytyy ryhtyä suorittamaan
runonkirjoittamista. -

Omakielitaito

- Omakielisyys on oletetun normikielen
tai valtakielen
sana-aitojen ylittämistä,
toisin sanoen kielen avulla tapahtuvaa
lähentymistä toiseen ihmiseen.

Omakielisyys edellyttää ajattelua
ja ajattelu lisää kunnioitusta.
Omakielinen haastaa valtakielisen,
jolla on luontainen taipumus kivettää ilmiöt tavanmukaisuuksiksi.
Tavanmukaisuus sen itsensä vuoksi,
johtaa vieraantumiseen ja
kunnioituksen katoamiseen
niin itseä kuin muita kohtaan.

Valtakielinen ei tunnista omakielistä.
Valtakielinen ei halua oppia eri kieltä,
minkä vuoksi ei kykene ajattelemaan kovin tehokkaasti.
Valtakieliseltä puuttuu kunnioitus omakielistä kohtaan.
Valtakielinen puhuu olettamaansa normikieltä.


Vain omakielinen tunnistaa toisen omakielisen,
osaa, haluaa ja kunnioittaa häntä erilaisuuden tähden.

Omenat




Omenat mustuvat
joku kalpea, punertavan keltainen
ehtii uuniin, piirakkaan asti

Inkivääri ja kokoosmaidon
samettinen liitto
sämpylöiden askeleet ja
kanteleen karhea aksentti

Saunassa naiset
niin kuin sanat oven alta
höyryävät, lukko kilahtaa, avaimen reiässä
lukon sisin hieman aukeaa ja tähti

loistaa männyn takaa kuu saa
aikaan siilistä pensaan alle
piikikkään varjon.
Halla kipuaa rinnettä ylös,
hitaasti laskeutuu pohjoisen yö

lauantai 26. syyskuuta 2009

Kesälaidan miete

Kävellä keskellä
ettei elämän laidalta putoaisi

Hii, hoo

todistivat jo - elämä on pyöreä
laidaton pallo se on. ei enää
putoamisen pelkoa
vaan jos kuitenkin
pallo paisuu paisuu paisuu ja puhkeaa
ja
menee koko tanner alta

Totisesti totisesti todistelivat jo -
aika, avaruus kaareutuu niin kuin vappupallon pinta
ja jonain päivänä monttuun putoo
koko hoito, hela hoito, hela runden

00:18 LAUANTAINA



pudotan vain sanoja
kolkkoihin jonoihin

ilman pilkkuja ja pisteitä

sukellusveneet hiljaisina
itämeren pohjassa


vinku

perjantai 25. syyskuuta 2009

Lähtö

Au revoir au revoir

3 runoa


Luontoaiheinen runo


Puussa asuu petolintuperhe.

Puun juurella harmaantunut tutkija

seuraa henkeään pidätellen

jäkälien kamppailua elintilasta.



Lammi-aiheinen runo


Ei tilaa hengittää,

ajatella, ei edes olla:

kantahämäläinen kantanäky.



En svensk runo


Nuförtiden

det är nästan pakko på

att arbeta dyngan runt.




torstai 24. syyskuuta 2009

KITTILÄ

lähden Kittilään
Getsemanea katsomaan
vaikk`en koskaan löytäisikään

lähden Kittilään
kyrpäänsä hirttäytyneen
miehen nään

lähden Kittilään
poronkuseman verran
viinaa ryyppäämään


visakuha

Vauva minussa

Oma on äääääääääääääääääääääääääääääääääääääääni.

Äää! Nii!

Siis tota, runous, tota runous, niinku.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Yksi pieni runo



Yksi pieni runo pyrkii tulla sisään
ennen unen tuloa

Sanoisinko haukotuksen mukana tulevia
unettavia sanoja toivotellen
kaikille kuulijoille
uudelle aukeamalle
puhtaalle paperille,
sivuillesi

Olet jo ostanut elämäsi parhaan palkinnon,
runouden


EL

Puhjennut hiirenkorvanlehtisuoni


Luonnon kuviksi puetut lehdet putoavat
Kuin väriläiskät asfaltilla ne huutavat

Luonto parkuu, pakenee talvea piiloon
Maaemon veri pakenee, se ryöppyilee
oksien suonistossa - puhjetakseen kevään korvilla

Hiirellä ja keväällä on samanlaiset korvat
Keväällä hiiren korvat puhkeavat. Nyt on syksy

Talvella hiiren korvat ovat harmaat
ja joulu kutsuu ne sisätiloihin


EL

Mekö maan emo



Me olemme kaunis maan emo
ja sen ylväs poismeno
Mystisillä jalanjäljillään
hivutamme eteenpäin joka päivä

Rannassa meren äänet ovat väkeviä
ja tuuli soi puissa
Olemme luontoäidin valmistamat
tuhat tarinaa,
hiekka jalkojen alla on ratisevaa
jäljissämme matto vihreää ruohoa

Minun on lämmin.
Voima ei ole minusta lähtöisin,
ammennan sen maasta asti
Kaivoin tuosta kohti lahonnutta parkettia,
katto vuosi rajusti
Saankohan vuokrani takaisin...

Olen maasta kotoisin
ja maaksi taas menossa
kun aika on kypsää viljaa
ja työntää pinkeitä tähkiä

Aurinko kantaa satoaan
Sen korjaan ennen hallaa,
maaemon viileää kouraa,
säälimätöntä routaa

Luonto tekee lantakasoja,
luo ruokasienet mystiseen metsään
Me keräämme
siistimme
ruokimme, hoidamme
- ennen kaikkea kontrolloimme
tuhoamme, hallitsemme

Kuka, mikä palvelee
mitä, ketä?
Vuorten henki ja äiti maa
itkevät jälkiämme

Menen taas vetämään vesivessan
kylmän yön jälkeen
Lampaanvilla lämmittää.
Kumpa voisin kiittää
villansa antanutta lammasta
villapeiton kutonutta mummoani


EL

PORONTALJA JA KALJA

revontulentie
vie sinne
missä kenkien alla
maan voima

Kilpisjärven luksusmökkien
kuoleman puhtaat kylpyhuoneet
odottelevat lihavampia lompakoita
yövytään keväällä nukkuneen isoisäsi
saamelaiskaverien luona

muori on tavannut nuorena Kekkosen
suuren miehen sana piti
ja puhelinlankaa vedettiin isojen kenkien jälkiä pitkin jänkälle
tarinoiden kalamieslegenda viuhahtaa uudessa valossa

Lapintarinoita
hyljätyistä äpärälapsista
tuuli kantaa
itkun kaikuja vieläkin tuntureilla

nykyajan melu peittoaa menneen ääniä
moottorikelkat
mönkijät
helikopterit
suuni jauhaessa riiputettua poronlihaa

aamulla kiitetään sydämellisesti
muori neuvoo vielä
kaikkea luonnosta löytyvää ei pidä sitten ottaa
joskus ne on hyvä sinne sijoilleen jättää
Lapin voodoo yhä läsnä

Dressmannitkin ovat lomalle lähteneet
Lexus röhnöttää sillankaiteen päällä
kaikkensa antaneena

Lofootit kohoavat terävinä hampaina
meren kidasta
ikenillään vihreää nukkaa
viikinkien hautakumpujen hiljaisuuden takaa
jatkuvat Valhallan pidot
kirkko roihahtaa
norjalaisen mustan metallin
yöttömässä yössä

paluu etelään
jänkän jätkä myy meille porontaljan
nyloneilla ei kannata maata
karva jää kiinni
paras sillä on maata paljaalla perseellä
iskee sitten silmää
setelin vaihtaessa kouraa

näkemiin Lappi
sua alkaa kiukuttaa
mua alkaa viina janottaa
ratin takana
tuhat kilometriä energialitkuilla
kotona meitä odottavat
kaupungin puiden hikoilusta
tahmeat kadut
ja
elämän kokoiset halut

Tuoppi-baarissa
tilaan
tuopin
toisen tuopin
kolmannen tuopin
pohdin
riittääkö tästä elämästä
elettävää naisen kompromissien kanssa?
tilaan
neljännen tuopin
ja ilta lähtee käyntiin


visakuha

Hymy

Tänäänkin kävin katsomassa
mummoja sairaalassa, terminaalihoidossa -
vai kuinka se nyt kauniisti sanotaan.

Untenmailla olivat
- niin kuvittelin
Joku oli jättänyt radion auki.
Entisten nuorten sävellahja soi,
David Bowie lauloi lauluaan

ja kumpikin mummo hymyili:

One day though it might
as well be someday
You and I will rise up all the way
All because of what you are
The Prettiest Star

tiistai 22. syyskuuta 2009

Gulassi


Vaikka taivas on aivan musta
maankorvessa kulkevi
rekkamies, kuormaa takana
on aina tonneittain
Joka päivä töitä teen
joka ainoa aamu, silloinkin
kun lamppu sammuu
Ja ihana enkeli kotia vie,
niin pitkä on matka, hummani hei
hummani hei
huputiti hummani hei, ajomies
älä kiirehdi suotta, vaan
täällä pohjantähden alla
hiipii sieluun asti anna
mulle - anna
anna valo pimeään

--------
sisältää ikoneihin, legendoihin ja sankareihin verrattavia valmistusaineita
--------

maanantai 21. syyskuuta 2009

Taannoisen Kotkan runomatkan innoittamana

Muistoja Kotkasta


Kotka oli ennen kuin Amerikka;

Ryypättiin, tanssattiin, pokeria lätkittiin.

Aina meriltä tultua tilit pätkittiin.

Se oli vielä sotia edeltävää aikaa;

Tiukassa lantti sekä hilu

Koskaan puhunut tuosta ei Pertsa eikä Kilu.


Myöhemmin vanhassa Kairossa,

oli meno kuin Villissä Lännessä.

Siellä vedettiin swingit

tai muuten vain lärvit.

Mutta siitä tiennyt mitään ei Pertsa eikä Kilu.


Oli kuuluisa punainen talo

kai jossain Kotkansaaressa.

Joskus sieltä nähtiin poistuvan

pari miekkosta kaulukset pystyssä,

niinkuin olisi ollut vilu.

Jukoliste: Pertsa ja Kilu...


Willman/Hanhisalo 2009

perjantai 18. syyskuuta 2009

Ilma on sinistä/ Annaliisa Lemmetty19.9.09


Ympyrän avaaminen tuntuu teolta.
Tarvitsen kassin pohjalla nuhraantuneita laastareita


Pikkuvarvas on arka.
Marraskuukin vielä. Musta kuu. Pidän tummista väreistä.
Musta asvaltti on aina yhtä musta. Synkkyys on mielentilaa
eikä väriä.


Sataa kylmän kuun vettä
mainosvalojen keltainen ja oranssi kiillottavat tien, värit
pulppuavat veden kanssa asvaltilla.

Valon silmiä kirvelevä karnevaali.

Synkkä marraskuu.

Valojen reunoilla
hiilitomuista yötä.

Kulman taakse liehahtavat pitkähelmaiset

kuin kreikkalaiset leskinaiset

liikkuisivat kujien valossa
sieltä periytyvät heidän kirjaintensa mustat merkit.

_


Kyllä uskon, rakastat

kuuluva musiikki on sateenkaaren kaltainen


Poikeustilat tarvitsevat poikkeusihmisiä
Rehottavat puutarhat eivät vastaa siitä
mitä saavat aikaan

säännötön ja villi
mittasuhteet silti nanometrisen tarkat

Ihmisellä on mahdollisuus
katsoa tammien ja mataran olemusta

Ymmärtäisimme nyt viimeinkin
että jokainen kukka on ensin näkymätön
aukeaa
ensin yksi sitten toinen, kolmas, kymmenes

Yksi elämä tarvitsee
yhden puutarhan
Muttei se siihen lopu, puutarha
_

Paperilintu roikkuu ikkunan tällä puolella
patterin lämmössä se liikkuu
Kuusissa rääkkyi tänään kaksi varista
kovempaa ääntä niiltä tuskin lähtee

Radiossa huhuilee huuhkaja

Nyt jo alkavat linnut olla hiljempaa, yöpuulle
käyvät, pesilleen

Tänään on lumen viereen jo noussut
kevätlinnunsilmän pyöreitä vihreitä lehtiä
uusia ääniä lensi ilmassa
_

Huoltoaseman oranssilla pöydällä
peltinen tuhkakuppi
kuin illan kuu
vihreällä lautasella pyöreä sämpylä

Pöydän värinen aamutaivas
tulee kirkas päivä

Aamu näyttää hyvältä
pitkällä tähtäimellä
Kurjat tapahtumat menevät pieniin tiloihin
Maa on huurteinen, sulanut jo melkein kaikki lumi

ja pajunkissa puskissa naukuu tuo kevään pullea katti

Ajanlaskun tuhannet vuodet
alkavassa aamussamme, ei
tuntuu vain että emme tässä pikälle ole
me ihmiset, vaikka kuinka puen jalkaan vaelluskenkiä
huipuille noustakseni

entisenkään ymmärtämiseen ei ole mitään
tunnettua tietä, vaikka kävelen usein
-
Aina voisi olla siten kun ei nyt



Aina talo katollaan
maa vasten savupiippua

Aamut valkenevat tasaisin väliajoin
joskus kaavailtu aurinko jää tulematta
aamupala etenee hitaasti
Leivän päällä juustoa ja joku siemen ruukussa on alkanut itää

Putosivat niellyt hiekkakivet ropisten alas ruohoon
rankkasateen voimalla

Kupin reunaan jää talvihuulipunaa
olen siis maalannut tänään jo kerran
huuleni
mitä iltaan mennessä on ehtinytkään
_

Koira ulkoilee
haluaa leikkiä jo aamusta
taivuttaa jalan ylös ja pissii
nainen polttaa tupakkaa
onhan aamu

aamulla ei huomaa hengittävänsä
illalla hengästyttää
se mikä päivä oli

Ojentelen jalkoja liikutan käsiä
taivutan päätä
niskan lukko naksahtaa auki
jalkateriä ojentaessa kuuluu naps
nilkan takana alkaa veri kiertää

Levitän kädet lentoasentoon ja
lämpö virtaa sormiin
polttoaine riittää koko kehon lämmöksi
Joku huutaa ulkona taivasalla niin
ettei kukaan ymmärrä mitään

Niin että
kipu ylettyy seinää korkeammalle

Mihin hän päätyy
äänestä päätellen
korkea ei ole tarpeeksi korkea
olen lähdössä
tuhannen kilometrin päähän

Siellä
on mahdollista olla metsä ja ajatus
Tyhjä tai täysi
_

Oikusta kertyy päivä
unohtunutkin

Kaukana, tundralla saakka, ei tunneta tätä kuulemattomuuden
tunnuslaulua

Tarpeetonta unohtaa mitä ei ole ollut

Kesä
alkaa viihtyä
kesä alkaa olla

Ja syitä eivät kaikki huomannet
samat paikat ne nähdä
samat aistit ottaa mukaan

Niin
Miksi minä katsoessani näin
ja sitten selitin mitä hekin olivat katsoneet
Samalla sillalla, samalla laiturilla
saman kiven päällä me kaikkia vihreitäkin katselimme rivissä katselimme samaan suuntaan
ja näimme koko sen ajan kun kellon tunteminen rajoittui ruoka aikojen huutelemiseen sekä nyt jo nukkumaan sieltä

Kesä kasvoi kanssamme, lepät
tervakukat, kissankäpälät
kalliolla
Siellä ovat mielikuvituksemme kokonaiset, luonnollisen väriset maailmat
_

Talo, lumessa seinineen kuin
joku lakanalla peitetty teos
Kenen ovi, kenen ikkuna, nimemme kadonneet
ovat tunnistuskortin kokoisiksi prässätyt
sen sisään me kaikkineen mahdumme
niitä
tyrkitään lituskakoloihin jotka päättävät
oletko tämä
missä mitoissa on elämäsi

Tyytyväisinä
näemme unemme puuvillalakanoilla
Seinien
sisällä kannattelevat meitä
pehmeitä puuvillapalloja keränneet kädet
_

Kirjoituspöydän tuoli
pyörähtää kevyesti ympäri

Minkä muotoisia ovat äänet

Sinisen värin aallonpituus on 460 nanometriä
näillä aalloilla keikun
taukoamattomilla
Sinisestä parvekepöydästä lohkeilee maali kun jätin
sen talveksi pakkaseen

Riveissä
kevätpölyisiä autoja, kolme eri merkkistä merensinistä
yksi auringonkukan keltainen kevytmoottoripyörä

Tuokin kuolleen harmaalta näyttävä
puun raato
kukki viime vuonna kuin hullu ja syksyllä roikkui villisti omenoita
Se
näytttelee kuollutta tänäkin keväänä
vinossa, kevätpölyisen parkkipaikan reunalla
sen poistuttua mahtuisi yksi peltikupla enemmän
tälle asvaltoitavalle lakeudelle
paratiisin porttien
itsestään aukeavien
ovien odotushuoneeseen
_

Mies istui puiston penkillä
kun menin kirjastoon juomaan kahvia
ja löytämään elämäni totuuksia
120 minuuttia ihmispatsas istui paikallaan
Ajoin kaupan eteen ja uskottelin että
siinä muovikassissa hänen jalkojensa juuressa
olisi viimeisen käyttöpäivän ruokaa
_

On tuoleja vapaana istua
On aikaa
eikä kukaan tiedä ylpeillä ajalla
Kiire on heitä varten
Se hiekkalinna
Se paperiperhonen odottaa tekemistään

Sinisiipi taivaan lähettiläs
lentää ja pysähtyy
liikkuu heinää pitkin
oman aikansa
Aikamme
_























































































torstai 17. syyskuuta 2009

Kiitos kutsusta, Jorma!

Jee, jee, ensimmäinen blogini!
Tästä se lähtee...

---tapani

tiistai 15. syyskuuta 2009

dallas

Voih! Dallas-pulla
Siit on muisto mulla, kun
äiti jiin ja ärrän,
muori Ewingien
pitkon paistoi pitkäsarvisen
pullan laittoi päättömän
ähkyn mulle elinaikaisen


(thankjuu Terhi)

maanantai 14. syyskuuta 2009

Maria

Hellyys
pelko
` ikävä

Eeli, Eeli...

Maria!
Missä sinä viivyt

II

Ja (joskus vaan)
on niin, että
teot ja teonsanat ovat loppu, ja
jäljelle jäävät vain arvet
jotka nekin umpeentuvat,
ja kysymys
jonka ei koskaan
pitänyt olla olemassa

III

kun esirippu halkesi ja näytelmän
oli loppuminen niin selvisi
ettei todellisuus ollutkaan
lavan takana, vaan
omissa ranteissa ja nilkkojen ympärillä

IV

Ja maailman,
kaikkeuden alkumerestä
tarttui surun verkko Marian syliin,
Magdalenan sydämeen



(tämäkin, poiminta Möysän puolelta)

Ulkona

Ulkona sade yltyy upeasti.

Parvekkeen ovi on täysin avoinna. Verho ei liikahda.

Iltauutiset ovat menneet, kissa nukkuu;

ei välitä mistään

On lämmintä, ja kipu ei ylly

ei mikään kipu

lauantai 12. syyskuuta 2009

KESÄ OLI OHI

valkoinen
kuuro kuolema
pupillien mustat viillot
jähmettyvät
naukaisee
nasaalilla soundilla
kolmen torahampaan kidasta

suruvaippa
räpyttelee repaleisia siipiään
väsyneesti lattian pinnalla
noukin sen sormenpäälle
kuuron kuoleman kuonon edestä
nostan tuulettimen vaimean ilmavirran eteen
mutta
perhosen voimat ovat hiipumassa
moottori piiputtaa jo pahasti

suruvaipan rapistunut
tiensä päähän tullut kauneus
koskettaa sisintäni
katselen sitä tovin
sitten haen vessapaperia
teen sen nopeasti
ja vedän pytyn

siinä hetkessä
kesä oli ohi


visakuha

Täyttymys


Ilman viiletessä
jokainen iso ja pieni
tahtoo lämpöön

Pimeän levitessä
minä ja sinä
halutaan valoon

Nälän koettaessa
me haluttiin murua rinnan alle

Ja kaikki yhdessä

lämpimässä

valossa

kylläisinä

EL


torstai 10. syyskuuta 2009

Au


Puut näyttävät kuolleilta

yö on valkoinen

kuin taivas musta

Linnut

eivät lennä. Sudet

poisjuosseet

Au. Au


Korkealla, korkealla

ääretontä rataansa

mittaa äänetön sateliitti

Mustat aukot

ovat valoa täynnä

Sudet lampaiden

lampaat susien vaatteissa

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

JOSSAIN PÄIN ETELÄ-POHJANMAATA

kurvataan kumit ulvoen
Tuurin kyläkaupan pihaan
pari turkisämmää kimpoaa auton puskurista
läpi näyteikkunan
BULLSEYE
nousemme ulos mustissa gestapotakeissa
runon hylsyjä tipahtelee
sihahdellen kesäsateen kastelemalle asvaltille
tavaraviidakko täyttyy kulutuspaviaanien
hätääntyneistä kirkaisuista
menneisyyden sumuisesta suohaudasta
saapastelevat puukkojunkkarit
nostavat kylän lööppisankarin seipään nokkaan
ja nuoret neitseelliset tytöt
laskevat pilkulliset pikkuhousunsa
kultasuihkujen liristessä
Ferrarin kojelaudalta
pikkupuroina nahkaistuimille
jonne bailujen päätyttyä joku päätyi
perse pystyssä sammumaan
kunniattomat käymään kunniasta oikeutta

työnnän sivuun
television turmelemat mielikuvat
tunnelman juuri muuttumatta
teollisten myymälähallien keskeltä
nousee kitschkartanno
mauttomine puutarhoineen
sopulit
tunkeilevat
tuuppivat
ärisevät
ale paskaa notkuvien hyllyjen väleissä
laatuun liukastuva maksaa saman muuallakin
tilausbussit kippaavat lisää
pyhiinvaeltajia tavarataivaan pihaan
paetaan kalliovuorille pohjanmaan
latteuksien saavuttamattoman lakeuden taakse

illalla
jossain päin etelä-pohjanmaata
rakkauden rentouttamat
torson ulokkeet höyryävät
kesäyössä
saunanrappusilla
olut ja tupakka vuorottelevat huulilla
kuuntelen järven yksinäistä laulujoutsenta
tunnen
yksinäisyyden ystävyyden
kotimaansa
kuun pimeäpuoli


visa kuha

maanantai 7. syyskuuta 2009

PALUU NAHKAISEEN PARIISIIN


vuosien takaa
mustalla hevosella ratsastin

alta riemukaaren
nahkaiseen Pariisiin

pian katosin
öisten katujen dekadenssiin

takaa ruostuneen rautaesiripun
löysin mustan ruusuni


visa kuha

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

ELOTON MASSA

eloton massa
mainosvalojen yössä tanssahtelemassa
nuoruus kiinni nänninpäässä
sadetakkimies
puristaa
puhallettavan Barbaran rintaa

eloton massa
liukuhihnoilta valumassa
pimeä valo
pysäkillä tihkusateessa
tajunnanvirran varrella
maleksimassa


visa kuha

MUSTA MADONNA

syvänetelän
takapihoilla
puuvillapeltojen
takana

katkoo
lastensa
kahleita

helmenvalkeat
hampaat
yötä
vasten
nauraa


visa kuha

Palez-pu

Niin kauas, niin kauan
kuin silmäin siintää
nään udmurttein taivaan all
marjain punan
kypsän elon ja tyttöin helmoin keinun

supikkain kopseen kuulen, suitten
mutrun tunnen, kurkkuin kuulen laulun
urgh-urgh

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

voisilmä

Pyhättömänmäellä arki on aivan huttujuttu,
sanoi tuttu ja lisäsi puuroonsa pyhän voisilmän.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Syyskuun

Syyskuun ensimmäinen
on erinomainen päivä nujertaa apatia
Hioa tästä arjen tositeeveestä
eines lounas aamias
välipaloista, kaikenkattavasta
tasapäisyydestä - hioa tästä
apatiasta helmet
laittaa ne hohtaviksi
niin kuin karhun kynnet kaulalle
niin kuin kotkan sulat ohimolle
perhosten siipiin, valaan lauluun
hetken ikävään, ikuiseen paluun